Aika monet minätekstien kirjoittajat aloittavat tekstin kertomalla kuinka vaikeaa itsestään on mitään kertoa. No, se on totta. Mutta yritetään. Aikaisemmat itseniesittelytekstit ovat mielestäni aina jälkeenpäin luettuna olleet epäselkeitä, puhuttu vääristä asioista, tai muuten vaan typeriä. No, kolmas kerta toden sanoo. Tätä tekstiä en aio kirjoittaa enää kertaakaan kokonaan uudestaan, muokkailen vaan aina välillä elämäntilanteen mukaan paikkansa pitäväksi.
No, aloitetaanpa. Olen oikeassa elämässäni Aleksi, mutta teille Laama (esiinnyn samalla nimimerkillä myös mm. marsut.netin foorumilla, kuten myös Hanna Pakarisen foorumilla). Olen syntynyt syksyllä 1992 ja syntymäni jälkeisenä päivänä lunta kuulemma satoi polveen asti. Pidän kyllä vuodenajoista, eniten kesästä, on nääs loma ja sitä rataa. Lomat ovat ihania, ei stressiä juuri mistään (paitsi kesätöistä.. täytyy sitä rahaa jostain saada!) Stressaan ja panikoin muutenkin kaikesta aina ihan liikaa, ja useinmiten täysin tyhjänpäiväisistä asioista. On se ihmismieli hassu.
Olen poika, nuori miehen alku. Aika moni kotisivujen omistaja kun on tyttö, minä olen poika. Omaan vaihtelevan väriset hiukset, ison nenän, "sapelihammastiikerin hampaat" ja lähes 180 sentin mittaisen vartalon (tarkemmin 176cm). En ole mikään erityisen pitkä. Joo, jotain kuvia (minusta sekä marsuistani) löytyy ihkukaltsusta. Löydät minut myös Twitteristä, ja itseasiassa tuolta vasemmalta pystytkin kyyläämääv viimeisimpiä tekemisiäni :D.
Nyt koitan kertoa vähän tarkemmin siitä, millainen ihminen olen. Olen semmoinen "ujo poika joka on hyvä koulussa" varmaankin. En ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, en osaa aloittaa keskustelua kovinkaan mallikkaasti. Varsinkin vieraassa seurassa olen melkoisen hiljaa, kuuntelen vain kun muut puhuvat ja hymyilen vaivautuneesti. En pidä tuosta ominaisuudesta itsessäni, olisi paljon mukavampaa olla puhelias ja mieleenjäävä ihminen. Toisaalta en myöskään halua olla mikään puhua pälpättävä juorukello. Itseasiassa luonteeni on jo muokkautumassa sopivaksi, olen muuttumassa itsevarmemmaksi itseni suhteen. Ujous ei kuitenkaan ole sopivassa määrin mikään paha luonteenpiirre.
Haluan olla mieleenjäävä. Haluan jossain määrin olla erilainen kuin muut. Pukeutua vähän erilailla kuin muut. Käyttäytyä vähän erilailla kun muut. Mutta rohkeus ei aina riitä semmoiseen. En silti halua olla liian erilainen, vaan oma itseni. En ole mikään superräväkkä persoona, joten ei olisi järkevää vaikka pukeutua liian huomiota herättävästi, koska en tuntisi itseäni kotoisaksi. Toisaalta, jos joskus haluan olla räväkkä, niin miksen olisi? Teen mitä haluan!
En pidä esiintymisestä, koska pelkään nolaavani itseni monien ihmisten edessä. Haluaisin pitää esiintymisestä, ja alan nauttia siitä entistä enemmän, kun uusia esiintymistilaisuuksia tulee. Ihmisen pitää vain aktiivisesti pistää itseään epämiellyttäviin tilanteisiin, jotta oppisi pitämään, tai vähintäänkin sietämään niitä. Yritän tehdä niin, vaikka välillä tuleekin pupu pöksyyn. Mutta jos keskittyy elämässään asioiden jännittämiseen, jättää tekemättä monia asioita, joita haluaisi tehdä. Minä en halua huolehtia ja jännittää, vaikka sitä teenkin. Esitelmät sun muut luokan tai jonkun muun suuren yleisön edessä esiintymiset ovat jännittäviä tilanteita. Ajattelen liikaa sitä, mitä muut ajattelevat minusta. Vaikka siitä ei pitäisikään välittää, ja haluaisinkin olla välittämättä, mutta välitän kuitenkin. Kaikki siitä loppujen lopuksi välittävät.
Minulla ei juurikaan ole harrastuksia. Harrastin pienenä hiihtoa ja suunnistusta melko pitkään, mutta ne jäivät, en ihan tarkkaan tiedä miksi. Ehkä en tykkää siitä, kun pitää mennä harjoituksiin joka ikinen tiistai ja torstai. Älkää määräilkö. Harrastin myös tositosi pienenä jalkapalloa, ja olin surkea. Jotenkin en osaa noita palloilu- ja joukkuelajeja, tai sitten en vaan uskalla. Kuitenkin vaan mokaan ja kaikki taas haukkuu maan rakoon. Niin ei tuskin kuitenkaan käy. Pönttö mikä pönttö. Nykyään harrastuksiini voisi sanoa kuuluvan marsut (seitsemän ihanaa puikulaa, tytöt Rusina (risteytys, d.e. golden, s.20.8.07), Nuudeli (teddy, cream/white s.14.3.08), Hattara (teddy, white, s.14.11.2008 ihan meillä kotona, Nuudelin ja Popcornin tytär), Saffi (risteytys, golden roan, s.27.11.2006) ja Iiris (CH-teddy, golden agouti/white, s.4.8.2007) sekä pojat Popcorni (teddy, white, s.21.1.2008) ja Pippuri (skinny, TSW, s.14.12.2008), katso kuvat Petsiestä), piirtelyn, lukemisen ja lenkkeilyn. Olen käynyt myös isoskoulutuksen, ja olen ollut yhdellä leirillä isosena. Se ei kuitenkaan taida olla ihan minun juttuni. Isoskoulutuksen kautta olen kuitenkin päässyt pitämään parin kaverini kanssa kuviskerhoa varhaisnuorille, mikä on kivaa! :)
Odotan tulevaisuutta, minusta tulee (jos vaan suunnitelmat toteutuvat) vielä jotain suurta. Aion tulla joksikin graafikoksi tai vastaavaksi (tai vaikka arkkitehdiksi) ja piirtää siinä sivussa sarjakuvia ja kasvattaa marsuja ja perustaa perheen. Haluan ainakin kolme lasta, omakotitalon, kauniin ja mukavan vaimon, monta marsua ja ehkä koiran tai kaksi. En halua minkään menevän pieleen. Välillä mietin, onko tuommoinen unelmaelämä koskaan mahdollista. Välillä on mennä usko rakkauteen ja siihen, voiko saman puolison kanssa olla koko loppuelämänsä onnellisesti yhdessä. Ihmiset tekevät välillä niin typeriä asioita ja loukkaavat toisten ihmisten tunteita, tappavat, murhaavat, raiskaavat, ryöstävät ja mitä lie kaikkea... Maailmassa on paljon köyhyyttä ja kurjuutta, nälänhätää sun muuta ihmisten itsekkyyden vuoksi. Haluan uskoa, ja uskon rakkauteen, onnellisuuteen ja parempaan huomiseen. Ihmisten pitää tehdä jotakin ja elää elämäänsä vielä kun voivat!
Saa lähettää sähköpostia (laama.92ätgmail.com), kirjoittaa vieraskirjaan tai lisätä mesen (laama.92äthotmail.com).